Päätin hetkeksi hurauttaa pois jouluisista tunnelmista pienen päivänsankarin kunniaksi. Meidän joulukuun keskelle tulla tupsahti tasan kaksi vuotta sitten ihana suloinen poikavauva - meidän oma joulunlapsi. Näin kävi, ja mukanaan pieni paketti toi uuden jouluperinteen, syntymäpäivien vieton. Sunnuntaina puhalsimme ilmapallot ja raivasimme jouluisen kodin keskelle hetkeksi hassuttelevamman tunnelman. Ruökaöydän asetelma sai hetkeksi väistyä, kun pöytään tuotiin marsukakku, melonisiili ja muut vatsantäytteet. Ja eikun juhlimaan. Juhlaväki taas toi mukanaan runsaan lahjavuoren, jonka yllätyksellisyys sai pienen kaksivuotiaan uutuudenviehätyshyperinnostusaktivisoitumaan ja samaisessa leikinhuumassa jatkettiin sunnuntaista aina tähän oikeaan syntymäpäivään saakka. Joka päivä on sankari muistanut itseään onnitella laulamalla itselleen paljon onnea ja uskottelemalla että tänäänkin on uusi syntymäpäivä.
No, joulu on jo ovella, lahjaputki jatkukoon!
Taapero, paapero, pumpero, tömperö.
Pontevin askelin porhalla tiellä,
pirteä purtilo, purjehdi siellä!
Puksuta puksuta junani villi,
päristä päristä veturinpilli!
Mutrussa huulet tai hymyssä suu, leikistä lapsi innostuu!
-Tittamari Marttinen-
0 kommenttia:
Lähetä kommentti