Nyt on käsillä se aika vuodesta, kun viltit ja vällyjen välit houkuttelevat. Houkutus tuntuu lähes vastustamattomalta kellon pärähtäessä aamun pikkutunneilla soimaan, vaativalla äänellään käskien ihmispoloista keräämään rentoutuneet jäsenensä ja sonnustautumaan pirtein asentein päivän uusiin haasteisiin. Jos ihan hetken saisi olla vain, ja ehkä toisenkin hetken, kolmannekin pliiiis. Ei tohtisi edes raottaa silmiään, eikä ainakaan peittoaan, ettei vaan tulisi yhtäkään raikasta tuulahdusta sinne minne on saanut itselleen luoduksi lämpöisen pesäkolon.
Illat taas, on kuin luotu ajattelulle, pohdinnoille, romanttisuudelle, haaveilulle, kaikelle hellivälle. Varsinkin kynttilöille! Tarvitaanko sitä muuta kuin makuuhuone? Nukkuuhan se karhukin talviunta. Odottelee kevättä.
Rentouttavaa joulukuun kahdettatoista päivää. Puolivälissä on hyvä katsahtaa joulusuunnitelmiin ja tuhahtaa tekemättömien töiden listoille, vetää peitto korviin ja torkkua. Kyllä kaiken ehtii myöhemminkin. Jos ei ehdi, tulee se joulu kuitenkin.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti