Matkan toisen puoliskon kuvasatoa.
Nyt on syöty hyvin (liiankin hyvin) tätien ja mummojen patoja, salaatteja, leivoksia, sireneä, oliiveja ja kaikenlaista muuta hautunutta, paahtunutta ja suolattua hyvää. Takaisin kotimatkaan lähdettiin täysin autoin ja täysin vatsoin. Monta kiloa rikkaampina, onpahan miehelle muotoja kotiinviemisiksi! (Hah!)
Pikkumatkalainen on ollut kaikesta uudesta ja erilaisesta, jännittävästä ja väsymyksestä huolimatta älyttömän reipasta matkaseuraa. Kapusi vuorenrinteitä sankarillisesti siinä missä seisoskeli huvittuneena kun puolitusinaa mustalaislasta ihmetteli ja silitteli vaaleatukkaista sinisilmäistä pohjolan poikaa. Isänikävää on potenut pariin otteeseen, mutta skypettelyt ja halihetket auttaa ikävään. Eipä siis ole kaksi ja puolivuotiaan reissu euroopanhalki hullumpi ajatus, voin ihan hyvin mielin sitä suositella kaikille, jotka sellaisia pohdiskelevat. Läppärikin sanoi akkunsa irti, niinpä reissut taittuivat alusta alkaen täysin viihteettä.
Matkataan paraikaa takaisinpäin ja tallinna laivoinen siintää enää muutaman sadan kilometrin päässä. Kohta kotona, sekin tuntuu niin hyvältä kun olla ja voi tällaisen hulapaloon jälkeen.
Etelän ihmiset on ihania, mutta niin on pohjolankin - strukturoituine aikakäsityksineen ja mukavan mutkattoman suoruutensa vuoksi.
Koti, mies ja oma sänky.
Mukavaa tulla takaisin, oma maa mansikka ;)
- Ani -
0 kommenttia:
Lähetä kommentti