Elämä on aika helmi.
Upeasti omanlaista ja ainutlaatuista, puolivahingossa matkanvarrelle tupsahtaneiden ihmeellisten kanssaeläjien kanssa tunteilua ja tekemistä. Tänä aamuna heräsin vaihteeksi johonkin muuhun kun muutaman päivän päästä tasan kaksi ja puolivuotta sitten maailmaamme mullistaneen herätyskellon vakioääneen. Tirpat piipitteli pihamaan koivussa ja auringon säteet tunki sen lehtien lomasta ja sälekaihtimien raoista välkkyen silmiin. Ihana tunnelma, hetkessä purskahti melkomoinen kiitollisuusryöppy ajatusmaisemiin. Melkomoisesti on elämässä hymyn aiheita, siinä se yksi suuri sellainen tuhisi untaan vieressä kallista univarastoaan vaalien.
Hankin viimetippaostoksina amppeleille täytettä ennen taannoin tapahtunutta kuvauspäivää. Näitä olen nyt joka aamu ja ilta ihastellut ikkunan pielessä. Tämän kevään viherpuska villitys saa nyt hetkeksi jäädä tauolle ihanuudestaan huolimatta, ettei asunto nyt ihan viidakoksi muutu.
- Ani -
0 kommenttia:
Lähetä kommentti