Luppoaikaa ja pakkassään paras soppa!

Ylikypsä kanasoppa

1 (n. 1 kg) kokonainen kana  

1 kg perunaa

5 porkkanaa

100g selleriä

2 sipulia

2 tlk mustapapuja

suolaa ja pippuria

2 tl korianteria

1 tl paprikajauhetta

1 tl juustokuminaa

chiliä maun mukaan

1-2 limen mehu

tuoretta sileälehtistä persiljaa silputtuna

Käytin tähän soppaan kaupan yrttimarinoitua kanaa vaikka yleensä kanan kanssa suosin itse marinointia, tällä kertaa kuitenkin näin ja hyvää oli! Sovellettiin miehen kanssa vapaapäivän kunniaksi ihan soppa a la meidän omat visiot. Miten sitä saakin arkena ruoanlaitosta niin puuduttavaa stressintäyteistä puuhaa, kun se on parhaimmillaan mitä hauskinta kaksinkeskeistä ajanvietettä!

Sopan valmistus lähtee siitä kun laittaa uunin lämpenemään, nostaa kanan kannellisen vuoan pohjalle, kaataa päälle vettä noin puoleenväliin kanan korkeutta ja asettaa kanan 120 asteiseen uuniin kolmeksi ja puoleksi tunniksi kypsyttelemään koipiaan.

Kanan valmistuttua otetaan esiin suurehko kattila jonne kaadetaan kanavuoasta neste, kuoritut ja paloitellut juurekse sekä silputtu sipuli. Sekaan kaadetaan vettä niin, että vihannekset peittyvät reilusti. Anna kiehua vartin verran. Irrottele kanan liha luista ja muista. Lisää keittoon kananliha, mustapavut sekä mausteet ja tarvittaessa vettä niin että keitossa on lientä sopivasti. Anna kiehua vielä kymmenisen minuuttia. Mausteiden suhteita voit varioida ihan makusi mukaan. Meidän kokkauspuuhissa haettiin tähän vähän meksikolaista tunnelmaa, ja sellainen siitä sitten tulikin. Nam! Lapsiystävällisyyteen voi vaikuttaa chilin määrällä, meidän kolmevuotiaan makunystyröihin tämän kertainen keittoluomus osui ja upposi oikein huolella!

Purista vielä viimeistelyksi limen mehua maun mukaan. Itse pidin limen mausta reilusti, joten puristi oikein tuhdisti kaikki mehut limeistä ulos.

Keitto on parasta kun sen antaa hautua ja maustua kattilassa vaikkapa yön yli. Sama lainalaisuus taitaa päteä melkein keittoon kun keittoon. Ripottele lautasella vielä kaiken kukkuralle silputtua persiljaa joukkoon.

Kirpeä pakkanen, flunssan rippeet ja edesmennyt joulumässäily kaikki viittaa hyvään soppasesonkiin! Meillä syötiinkin tätä keitosta kolmena päivänä ja varmaankin viidellä aterialla, mutta silti otti pannuun nähdä kattilanpohja tänään lounaalla sen viestiessä tajuntaan että nyt sekin hyvä on sitten loppu. Eipä auta kuin miettiä että mitäs soppaa sitä huomenna syötäisiin?!

- Ilonin Anna -