Loppuviikosta se iski, ja lujaa.
Ei ole enää arjen tehokaksikkoa tutkailemassa puistonkulman muurahaispesää tai kruisailemassa kaupungin bussilla kerhosta toiseen. Ei loikoilla enää lounaaseen asti sängyssä sadepäivinä majoja rakennellen, eikä sotketa koko keittiötä leipuripuuhissa aamutuimaan.
Ei ole enää arjen tehokaksikkoa tutkailemassa puistonkulman muurahaispesää tai kruisailemassa kaupungin bussilla kerhosta toiseen. Ei loikoilla enää lounaaseen asti sängyssä sadepäivinä majoja rakennellen, eikä sotketa koko keittiötä leipuripuuhissa aamutuimaan.
Tuntuu, että kuluneet kaksi viikkoa päiväkodissa on kasvattaneet meidän pojasta niin suuren. Riisuu reippaasti ulkokamppeet sisään tultaessa, kantaa oman reppunsa joka paikkaan, juttelee tuntemattomille lapsille ja leikkii jo isojen poikien leikkejä juonineen päivineen. Kaiken lisäksi en voi ymmärtää mitä ihmeen tehopuuroa siellä syötetään, koska ainakin kymmenen senttiä on tullut pituutta lisää! Eikä yhtään lapinlisää!
Minusta on varmaan nyt tullut se täti, joka näkee lapsen kaksi kertaa vuodessa, ja ihmettelee suureen ääneen lapsen kasvua. Apuuva!
- Ani -
<3 <3
VastaaPoista