Makuuhuone on meillä kaikkein pisimpään hakenut muotoaan. Osittain se varmaan johtuu liukuovien pitkäaikaisesta odottelusta, kun niiden tilaaminen saatiin aikaseksi vasta puolisen vuotta varsinaisen rempan loputtua. Jos nyt siitä odotteluajasta referoin joitakin, niin en ikinä suosittelisi kenellekään avovaatekaappia. Ei ainakaan näillä viikkaamisinnoilla joita meidän perheestä löytyy.
Nyt on tavarat sulassa sekamelskassa liutettavien ovien takana, siellä saavat olla ihan rauhassa. Ihanaa kun sinne saa siivota eikä sitä siivota kun vieraat tulee!
Kaappien tullessa en kuitenkaan hihkunut onnesta. Huoneesta tuli ihan persoonattoman kolkko. Tuli äkkiäkkikiire kun olin vielä mennyt lupaamaan asuntommekin kuvattavaksi. Tänään sitten vuorokautta ennen h-hetkeä sain verhot tuskallisten etsintöjen jälkeen omasta varastosta roikkumaan. Kiitos kiskonkiinnittäjälle ja siskolle kauppakärsivällisyydestä. Nyt on kolkko mennyttä tunnelmaa, paitsi euron amppelilöytöjen kohdalla. Vielä kukkakauppaan ja siivoilemaan. Sitten vain jännityksellä katsotaan mitä ammattilainen saa huomenna kamerallaan taiottua.
Ihanaa keväistä viikkoa teille kylmyydestä huolimatta!
0 kommenttia:
Lähetä kommentti