Eiköhän ole jo aika vapauttaa vanki vapauteen? Kaltereiden takaa on maailmaa jo tarpeeksi pitkään tutkisteltu, herätty ja hälytetty sireenein auttavat kädet paikalle. Jospa sitä jo voisi itse alkaa kömpiä petiin ja pedistä pois villiin lelumaailmaan.
Olemme jo hyvinkin pitkän ajan aikoneet vaihtaa pinnasängystä lastensänkyyn, oikeastaan siitä saakka, kun omaan huoneeseen siirtyi tuo äidin ja isän suloisten unien katkoja (kaikella rakkaudella!). Minkä ikäisenä sitä edes lapset siirtyy juniorisänkyyn? Kokemuksia kuulen mielelläni. Meistä, ilman mitään taustatietoa, tuntuu siltä, että ollaan venytelty tätä tosi pitkälle. Naksu on nyt siis kaksi vuotta ja neljä kuukautta.
Toisaalta, ei tuosta pinnasängystä ole suuremmin haittaa ollut, meillä kun ei ole laitojen yli koskaan roikuttu eikä protestoitu sen koommin sängyn vangitsevuutta. Suurinpana rasitteena onkin ollut kipeää tai muuten huonosti nukahtavaa lasta rauhoitella selkä vääränä laitojen yllä röhnöttäen, käsivarret puutuneena. Siksipä, ja koska olen niin innostunut visioideni visualisoitumisesta, odottelen jo suuresti sitä, kun voin istua "normi"sängyn reunalla, tai lattialla, ja olla inhimillisessä, ehkä jopa ergonomisessa asennossa nukutusrituaalien aikana. Onhan se myös mukavaa, kun sänky aukeaa ja tuo huoneeseen lisää leikkitilaa majaleikeille, kirjan lukuun ja ties mihin touhuihin vanttu-nuken nukutuksista mönkijöiden kumpumaastoihin.
Tässä välissä on todettava suureen ääneen, että pajaton puuseppä on sitten säälittävä ilmentymä. Ideat laukkaa omissa svääreissään, ymmärrystä olisi toteutukseen ja hinkukin tekemiseen, mutta tästä kaikesta huolimatta valmis mööpeli ei ole lähelläkään todellisuutta.
Aikani kuljin suomen kalustevalmistajien valikoimia tutkaillen kerta toisensa jälkeen tullen samaan lopputulemaan; kiva, nätti, siisti, valkoinen, joo, mutta ei meille.
Mistähän saisin laadukasta, upeaa, ihanaa, erilaista, suomalaista, tyylikästä...?
No mutta, omasta päästä ja toisen käsistä! Tietenkin, mikä hehkulamppuhetki!
Tässä välissä on todettava suureen ääneen, että pajaton puuseppä on sitten säälittävä ilmentymä. Ideat laukkaa omissa svääreissään, ymmärrystä olisi toteutukseen ja hinkukin tekemiseen, mutta tästä kaikesta huolimatta valmis mööpeli ei ole lähelläkään todellisuutta.
Aikani kuljin suomen kalustevalmistajien valikoimia tutkaillen kerta toisensa jälkeen tullen samaan lopputulemaan; kiva, nätti, siisti, valkoinen, joo, mutta ei meille.
Mistähän saisin laadukasta, upeaa, ihanaa, erilaista, suomalaista, tyylikästä...?
No mutta, omasta päästä ja toisen käsistä! Tietenkin, mikä hehkulamppuhetki!
Jos, ja kun on tällainen puoliseppä pajattomana niin miksei käyttäisi kolleegaa avuksi. Tässä sitten se suuri uutinen: meille on tilattu sänky ihan omin yöllisin raapustuksin suunniteltuna. Eikä mene kauaa kun se on valmis, siellä se kaveri höylää ja vääntää liitoksia parhaillaan!
to be continued...
0 kommenttia:
Lähetä kommentti