Helmi - kukkaislamppu

Hymyjä.

Kevään valo tekee ihmeitä. Lämpeää suomalaisen sydän niin, että läikkyy. Siitä sitten pursuilee tirskahduksenomainen hymy, ei sitä voi pidättää tai peitellä. Bussissa saatta pulpahtaa suusta sanoja, ihan putkessakin muodostellen ilontäyteisiä tervehdyksiä.
Tuntuu hyvältä.

Tästä kiitos mennäviikon vastaantulijoille, rakkaille hämäläisille kanssakaupunkilaisille.
Bussipysäkin tädille ja iloiselle kassamiehelle.

Välillä kotiaäitiarki saattaa olla yllättävän sosiaalitonta, ja tällaiselle ihmisriippuvaiselle se tekee tiukkaa niiltä osin, kun kaipaa aikuistenoikeita keskustelunaiheita kaksivuotiaan hölöpölö-juna-traktori-kaivinkone- juttujen keskellä. Päätinpä siis innostua toisten esimerkistä, ja olla piilottamatta hymyäni hampaineen vastaankävelijöiltä. Puistoissa aion turista kaikenmaan juttuja ja ennenkaikkea olla ennakkoluuloton uusille kasvoille ja persoonille. Aina on tilaa uudelle ystävälle! Hymyt kiertoon. Kamppanjan alkuunpani aurinko armaamme, eiköhän pistetä jakoon. 

Hymyn saa aikaan myös valkoinen kukkalamppumme ruokapöydän päältä. Siinä on jotain täydellistä ja ajatonta, joka sykähdyttää kerta toisensa jälkeen.

Toivottavasti törmätään jossakin, lupaan hymyn. :)