Sopivasti tilaa

Olen paljon pohdiskellut tässä kaksiossa asustellessamme kuinka paljon on sopivasti tilaa. En ole koskaan ollut liiemmin suurten neliöiden perään, joten ei tämä hieman aiempaa tiiviimpi asuminen ajatuksena saanut minua mitenkään ahdistumaan, eikä se näin käytännössäkään ole ahdistusta aiheuttanut. Suurin ongelma tässä onkin varmaan se, että kalusteemme on hankittu eri asuntoon, ja niinpä täällä ne ovat tilaan nähden liian suuret, ja vieläpä ihan kiinni toisissaan. Sohva on jäänyt viimeaikoina paitsioon, kun sänky siinä vieressä houkuttaa päivisinkin kömpimään pitkäkseen vieriviereen. Oikeastaan aika hauskaa on ollut viettää perhe-eloa täällä vähän niinkuin retkellä, kotona olo on muutenkin vähäisempää kuin tavallisesti, sen verran paljon pyöritään perheen kera työmaalla, raksakaupoissa tai muuten vaan siellä sun täällä. Mutta onhan tämä ahdastakin. Sotku syntyy sekunnissa! Yksikin leikki lattialla valtaa kaiken vapaan tilan ja millekkään ylimääräiselle ei ole sijaa. Ei ole tyhjää nurkkaa jonne jätttää väliaikaiset nyssykät tai keskeneräiset työt. Kaappeihin kaikki on pinottu ylähyllyä hipoen ja sieltä penkominen vaatii aina vaativaa purku ja ahtaamistaitoa. Ja silti uskallan väittää että meillä on tavaraa ihan kohtuudella.

Ei tämä ahtaus onneksi näin väliaikaisesti haittaa, vaikka sisustajana uskonkin vahvasti siihen että tila kalusteiden välissä on aivan yhtä tärkeä kuin kalusteet itse. Tämä on nyt kuitenkin pidemmän päälle liian vähän (62m2) meidän perheelle, mutta mikä olisi passeli?

Tulevaan kotiin neliöitä tulee n. 100. Neliöt on kolmessa kerroksessa ja nyt ne tuntuu näin ennakkoon ainakin oikein sopivilta, jopa paljoltakin. Kodissa on mielestäni riittävästi tilaa kun jokaiselle löytyy oma soppi ja päivittäisille toiminnoille on riittävät tilat. Usein säilytystilan tärkeyttä ei osata arvioida, etenkaan pienemmissä neliöissä. Kun säilytystilaa on riittävästi on paikat helppo pitää siistinä. Uskon kuitenkin myös siihen että tilalla on tapana täyttyä, niinpä ei kuitenkaan säilytystilojenkaan kanssa ole hyvä liioitella. Niin kauan tavaraa on sopivasti kun itse vielä hahmottaa ja pysyy kartalla siitä mitä kaikkea omistaa ja missä mikäkin on. Tavara alkaa kuormittaa kun sen määrä on niin suuri ettei itsekään enää hahmota mitä kaikkea tavaraa omistaa. Näin varastoista tulee mörköjä joita ei tahdo kohdata kuin pakon edessä.

Kyllä minäkin välillä kuolaan suurten kartanoiden, linnojen, loftasuntojen ja ihan klassisempien kivitalojenkin perään sisustuslehtien sivuilla. Tällä hetkellä elämässä sijainti on kuitenkin lisäneliöitä tärkeämpi, rakastan kävely ja pyöräetäisyyttä kaikista arjen kuvioista. Haluan neliöitä riittävästi, niin että jaksan siivota kodin viikottain, niin että ystävätkin uskaltaa tulla silloin tällöin yökylään ja vieraat mahtuu pöydän ympärille. Kuitenkin niin, että tila ei houkuttelisi turhia tavaroita täytteekseen. Näin pitkällisten pohdiskelujen jälkeen sanoisin että, mielummin vähän vähemmän kuin vähän enemmän, ihan lämmitystä ja kulutustakin ajatellen ja senkin vuoksi että jos pitäisi päättää oman rauhan ja seuran välillä, valitsisin melkeinpä poikkeuksetta seuran.

- Ilonin Anna