Muunmuassa tällaista sitä sitten syntyi pikkusiskon vierailun tuloksena. Kaiken tietysti mahdollisti kaksi lapsenkaitsijaa, kaksi visionääriä, kaksi käsiparia ja kaksi kameraa. Toki myös pakkaspäivän kirkkaus ja mahdollisuus pitkäaikaisen suursiivohaaveen toteuttamiseen. Ei se nyt ihan niin suursiivo ollut, mutta se on jo paljon kun voi siivota ja kuvata saman päivänpaisteen aikana, pimeänaikaan kun aina saadaan sekasorto valloilleen. Sisko on ihanan inspiroivaa seuraa kamerataitoineen kaikkineen. Ihan tavallisten valokuvien lisäksi väkerreltiin myös videota, mutta siitä lisää sitten myöhemmin.
Olohuoneen saralla mietintämyssyssä raksuttaa tällä hetkellä kovasti tyynyhankinnat. Kuten tapoihini kuuluu, odotan löytöhetkellä rakkautta ensisilmäyksellä. Mikään kevyt ihastuminen kun ei millään riitä. Kaipaan tummahkon sohvan päälle jotakin vaaleaa ja muhkeaa, tärkeimpänä kuitenkin, jotain mielenkiintoista. Saa ehdotella!
Rakastan olohuoneen istumaryhmää johon kuvissa esiintyvien huonekalujen lisäksi kuuluu kaksi viisikymmentäluvun sinistä nojatuolia. Eiköhän niistäkin kuvaa tule tulevaisuuden tullessa. Siinä on ryhmä itselle ja toiselle rakkaita mööpeleitä, hyvine istumaominaisuuksineen, ja kuten pitääkin, kauneudesta tinkimättä. Olohuone on parhaimmillaan kun voi istua ringissä kasvokkain, höpötellä ja naureskella nautiskellen ihmiskunnan parhaimmistosta, omista rakkaistaan!
0 kommenttia:
Lähetä kommentti