Jos se olisi nyt vihdoin lyöty lukkoon! Sain kun sainkin lopulta päätettyä tapetin meidän eteiseen ja nyt se koreilee odotellen rullana tuossa pianon päällä. Siinä saakin varmaan tovin odotella josko joku päivä olisi sen aika tulla vastaan tekemättömien töiden listalla, joka on ilmeisen pitkä edelleen. Mutta kaunis se on tuossakin ja sopi niin kauniisti yhteen tuon pionikimpun kanssa.
Ensi ihastuksen jälkeen hylkäsin tapetin moneksi kuukaudeksi (kuitenkin vain eteisestä makuuhuoneeseen) kunnes pitkän etsinnän jälkeen palasin taas alkurakkauden pariin. Hylkäämisen syy oli tapetin vihertävässä pohjasävyssä, jota vähän vierastin kaveriksi keittiön vihreän maalin kanssa jonka olin jo visusti päättänyt. Nyt kun asiaa ajattelen sopii se sittenkin kauniisti keittiön läheisyyteen, kun näissä vihreissä on juuri sopivasti erilaisuutta ja samanlaisuutta ja kun ne eivät onneksi jää ainoiksi väreiksi tiloissaan toivonmukaan ehkäistään "yksi tehosteväri"-sisustus.
William Morrisin Crysanthenium tapetissa on kaikki jokseenkin täydellistä. Kukkakuvion piirtojälki, muoto, tunnelma, sävyt, pehmeys, syvyys, haaleus, tuntu.. ei siis ihme etten millään löytänyt toista kandidaattia suurista yrityksistä huolimatta.
- Ilonin Anna
0 kommenttia:
Lähetä kommentti