Rattoisat sadepäivän terkut meidän sairastuvasta. Kummasti on ollut aikaa pitkästä aikaa järjestellä kotia samalla kun on kotikaranteenissa sairasta karhunpoikaa hoitamassa. Leikin lomassa on hyvä laitella lelut lastenhuoneessa uuteen jäjrestykseen. Kovista hallintayrityksistä huolimatta on taas myönnettävä, että kyllä se lelumäärä vain kasvaa kasvamistaan. Hitaasti mutta varmasti. Turha sitä kai kuitenkaan on vielä liikoja aiheesta huokailla, synttärit ja joulukin melkein kolkuttelee taas oven takana.
Viikontakainen kaappiostos on päässyt komeasti käyttöön ja iloisesti sieltä saa poika ihan itse napattua aamulla vaatteita ylleen kettuja hännästä vetämällä. Ketut matkasivat meidän mukaan amerikanmantereelta ja ehkä ne osaltaan olivatkin vauhdittamassa viimein kaappihankinnan toteutumista. Jostain täytyy aina lähteä liikkeelle!
Kaapin kanssa olen ollut todella tyytyväinen. Se on juuri sopivan kokoinen meidän lastenhuoneeseen. Tykkään suuresti sen sorvatuista sulojaloista ja mukavasta jykevästä ylätasosta, joka on juuri sopivalla katselukorkeudella. Maalipinta on elämänvarrella saanut kolhuja ja kupruja, mutta se ei minua liiemmin haittaa. Ja jos joku päivä saa oikein kunnon puuhapuuskan voi sen sutia uudella maalilla entistäkin ehoisammaksi.
- Ani -
0 kommenttia:
Lähetä kommentti