Yksityiskohtia keittiössä

Syksy tuntuu tulevan varmoin askelin kokoajan lähemmäs. Täällä on keskitytty arkeen palaamisen ohessa kääntämään remppatekemiset niihin työrupeamiin jotka vielä tarvitaan ennen kylmiä kelejä saattaa kuntoon. Ikkunaprojekti on nyt kovasti mietinnän alla, alkuperäinen suunnitelma minun paneutumisesta kesän tuntirikkaina päivinä ikkunoiden kunnostuspuuhaan alkoi aika nopeasti tuntumaan huonolta suunnitelmalta. Syynä mikäpä muu kuin ajanpuute ja housunlahkeissa takiaisentyyliin riippuva yksivuotias (iso ja suloinen syy ajanpuutteeseen). Toivotaan että saadaan jotain ratkaisua asiaan kun loppuviikosta entisöijä käy kurkkaamassa savotan suuruutta.

Keittiö on saanut kesänaikana lisää viimeisteltyä ilmettä. Pikkuhiljaa palaset loksahtaa paikoilleen ja sitä taas huomaa miten isoja juttuja pienet yksityiskohdat on. Tammihylly/ylempi taso on niin niin käytännöllinen että ihan ihmettelen miten en ole aiempiin keittiöihin sitä tajunnut suunnitella! Työtasolle jää tilaa ilman että keittiö näyttää askeettiselta ja kaikki tarvittavat leikkuulaudat, maustemyllyt, öljypurkit, yrtit, yms. saa jättää esille, niin tarpeen kun ihan silmänilonkin vuoksi.

Hanakin pääsi koreilemaan paikalleen ja on kyllä yksi parhaista pakkomiellehankinnoista. Se on ihan saanut minut lumottua puolelleen ja sekä minä että insinöörimies ollaan todettu se herkullisen ulkonäkönsä lisäksi käytännölliseksi keittiöhanaksi. Kuuma ja kylmäsäätö toimii hyvin, keittiössä pääsääntösesti tarvitaankin ääripäitä, eikä keskivälin lämpötilatkaan ole hankalia toteuttaa. Hana vieläpä lorisee niin miellyttävästi, että sillä on ihan rauhoittava vaikutus. Sekoittaja kun ei ole hapettamassa vettä kohisevaksi.

Vedinvalinnanvaikeudesta selvittiin lopulta. Asian ratkaisi valitun vetimen saatavuus monessa eri mitassa. Kaikki muut ehdokkaat olivat joko yhdessä tai kahdessa koossa saatavilla ja halusin kulman korkeaan kaappitorniin vetimet jotka pienenisivät kaapin ovien mukaan. Lopputulos näyttää omaan silmään niin luontevalta että ihan hymyilyttää. Vetimiä on siis kolmea eri pituutta. Klassinen lankavedin on lopulta niin ihanan simppeli ja siro. Kuvia ottaessa muistin hyvin puolitiehen jääneen tekemisen, nimittäin kaappien ovet on vielä osittain säätämättä ja ovat vähän miten sattuu.

Viimeisin yksityiskohta vilahtelee kuvissa laatoituksen yläpuolella. Messinkitankoon on tarkoitus saada roikkumaan tarpeelliset kapustat ja muut keittiövärkit joita on kiva pitää käden ulottuvilla. Pitkän etsinnän jälkeen messinkitanko löytyi, ihan melkein naapurista messinki- ja kuparisepän pajalta. Tankoon tilasin messinkisiä s-koukkuja jotka toivonmukaan saadaan pian postista noutaa, koukkujen kanssa sitten paremmin kuvaavia kuviakin tästä yksityiskohdasta.

Tuntuu että mitä valmiimmaksi keittiö tulee sitä syvemmin rakastun sen kokonaisuuteen ja yksityiskohtiin. Rakas suutarinlamppukin pääsi kotiin täydelliselle paikalle. Siitä se koko keittiön suunnittelu itseasiassa lähtikin liikkeelle. Tason päällä, ikkunan edessä, roikkuisi meidän messinkikantanen suutarinlamppu.

- Ilonin Anna

' Yhteistyössä: Keittiön kalusteet, KEITTIÖMAAILMA